Kävin Porkkalanniemessä ensimmäisen kerran viime keväänä ja ihastuin paikkaan kerta heitolla. Merta, sileitä kallioita, käppyräisiä puita, vesilintuja ja aimo annos vapauden tunnetta. Siksipä halusin sinne uudelleen, vaikka olin kuullut, että pidetty luontokohde on nyt ollut melkoisen kansanvaelluksen kohde. Eilinen aamuretki Porkkalanniemessä oli henkisesti antoisa mutta herätti myös ristiriitaisia tunteita.

Ajoissa matkaan, jotta hiljaisuudesta ehtii nauttia

Lähdin koirani kanssa matkaan aamulla ennen yhdeksää, sillä halusin välttää mahdolliset ruuhkat ja ahdistuksen siitä, että joudun väistelemään ihmisiä poluilla koko ajan. Korona-riskiryhmäläisenä ahdistun tungoksesta ulkoilualueilla nyt entistä enemmän.  

Vajaan tunnin ajomatka kotoa Kirkkonummelle ja Porkkalanniemeen on osa tätä retkielämystä, sillä tie on viimeiset parikymmentä kilometriä niin kiemurainen, että ratin kääntelyyn saa keskittyä. Koronakevät on saanut kiittelemään päätöstäni pitää oma auto: nyt siitä on ollut iso ilo, vaikka normaalisti en aja kuin kerran tai kaksi kuukaudessa.

Porkkalannimestä aukeavaa merinäköalaa.
Laineita ja lintujen ääniä, mutta muuten hiljaista. Aamu on hyvä aika retkeillä, jos kaipaa luonnon rauhaa.

Perillä parkkipaikoilla oli jo autoja, eikä ihme, sillä tuntumani mukaan myös lintubongarit ovat yleensä hyvissä ajoin liikkeellä. Ensimmäinen huomioni maastossa oli se, että poluilla on todellakin ollut kulkijoita. Siinä missä viime keväänä tähän samaan aikaan harhauduin hetkellisesti reitiltä, kun en muistanut seurata puissa olevia merkkejä, nyt tuntui, että polku oli paikoin tallautunut leveäksi väyläksi. Merkkejä ei tarvinnut seurata puista.

Treeniä kropalle ja mielelle

Suuntasimme ensin rantakallioille, sille meren näkeminen ja aistiminen muutenkin on minulle kovin tärkeää. Retkeilyä ja merta rakastava koirani ei tiennyt, mitä tekisi, kun kaikkea jännää oli niin paljon: tuoksuja, kuralätköitä, lintujen ääniä, ja siellä täällä muita ihmisiä. Rantaan päästyämme sekin tyyntyi istumaan. Vihdoinkin perillä. Kotona. Se tuntui olevan meidän molempien ajatus.

Koiran kanssa retkellä, Porkkalannimen kärjessä
Kiitos koirani, retkeilystä on tullut
harrastukseni. Usein teemme aamuretkiä.

Pienten aaltojen loiske ja liike rantakalliota vasten tuntui rauhoittavan mieleni hetkessä. Sen jälkeen oli aika valloittaa nimenkärki ja kavuta tällä kertaa sen huipulle ihastelemaan maisemia.

Kallioille liikkuminen on hyvää haastetta kropalle ja aivoille: mistä kannattaa mennä, voinko tuosta vielä loikata vai kaadunko tai nyrjäytän nilkkani?

Polkujen tallautuneisuuden ero viime vuoteen käväisi jälleen mielessäni, mutta kaikki unohtui, kun pääsimme ylös. Paikalla oli monta bongaria, mutta huipulle mahtui hyvin muutkin.

Istuin koiran kanssa tovin paikallani kiitollisena siitä, että Suomen upeasta luonnosta saa nauttia ihan ilmaiseksi, kuka vain, ja meillä se osataan tehdä myös luontoa kunnioittaen.

Maisemaa Porkkalannimen kärjestä.
Näissä maisemissa sielu lepää.

Lopulta löysin rauhaisan kallion kulman, jolla avasin termospulloni ja eväspakettini. Termarikahvit luonnossa kuuluu minusta ihan parhaimpien kahvien joukkoon ja mikä tahansa maistuu ulkona paremmalta kuin sisällä kotona. Olin vallan ilahtunut siitä, etten ollut missään nähnyt yhtään roskaa, ja pidin huolen siitä, ettei tuuli vie servettiäni ja tai voipaperikäärettä mennessään.

Yhtäkkiä mereltä kuului voimakas ääni, joka paljastui joutsenten siiveniskiksi vettä vasten. Mikä voima ja miten uljaasta ja silti sulavaa liikettä. Piti hetkeksi pysähtyä katsomaan ja samalla harmittelemaan ministi sitä, ettei minulla ole kunnollisia kiikareita.

Kohta ohi lensi tiivis lintuparvi, ehkä hanhia, ja jossakin tasaista, merellistä taustaääntä tuottivat lokit. Ihan parasta!

Koira rauhoittui kalliolle pitkäkseen, tosin sivusilmällä se seurasi syömistäni ja vihjaili, että hänellekin voisi maistua jo palanen. Se on kyllä monin tavoin mainio retkiseuralainen, josta olen joka reissun jälkeen kiitollinen.

Tavoitteena kestävä luonnossa liikkuminen

Puolen päivän maissa paikalle alkoi virrata väkeä tihenevää tahtia, joten olin valmis lähtemään kotiin.

Oli ilo nähdä useita lapsiperheitä: ehkä tästä keväästä jää ihmisille kipinä luontosuhteen kasvattamiseen ja vaalimiseen. Porkkalanniemen virkistysalueen kaltaiset, helposti saavutettavissa olevat kauniit lähiretkikohteet kiinnostavat varmasti nyt niitäkin, jotka eivät aiemmin ole retkeilyä juuri harrastaneet.

Paluumatkaa autolle varjosti kuitenkin jossakin määrin mieleeni hiipinyt huoli: miten paljon kävijöitä herkät luontokohteet kestävät? Miten käy Porkkalanniemen reittien varrella olevien käppyräisten puiden, joiden juuret ovat jo osin paljaana ja rikki? Missä menee kestävän virkistyskäytön raja?

Ei riitä, että huolehdin mahdolliset roskani roskikseen tai pois metsästä ja liikun poluilla sammaleita potkimatta.

Onko minunkin pakko tunkea samaan kohteeseen kuin kaikkien muidenkin vain siksi, että rakastan merta ja kallioita? Missä muualla voisin liikkua luonnossa meren äärellä ilman että tupsahdan jonkun pihapiiriin?

Porkkalanniemessä polut ovat paikoin tallautuneet kulkuväyliksi ja puiden juuret ovat tulleet esiin.
Polut ovat paikoitellen tallautuneet
leveiksi väyliksi.

Illan mittaan vahvistui jälleen ajatus vähän vähemmän tunnettujen luontokohteiden etsimisestä ja tutkailemisesta lähialueeltani. Tänä keväänä ja kesänä aikaa retkille tuntuu olevan, ja ainakin minulle kaikki mahdollisuudet viettää aikaa muualla kuin kotona ovat tervetulleita.

Onnekseni löysin listan Uudenmaan luonto- ja virkistyskohteista, niin ei tarvitse aloittaa etsintää ihan tyhjästä.

Pohdinnoistani huolimatta kannustan kaikkia lähtemään luontoon. Se tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Ollaan kuitenkin liikkuessamme vastuullisia ja kunnioitetaan luontoa ja luonnon rauhaa.

Vinkkejä karun kauniista merenrantakohteista saa tarjoilla kommentoimalla alle tai lähettämällä vaikka viestiä Instagramissa.

Ps. Jos kiinnostuit Porkkalanniemestä, niin lue lisää esimerkiksi Retkipaikasta.

Tags:

2 Comments

  1. Ihanaa Mia❣️😘 ❤️🍀😍
    Minäkin kiertänyt kävellen lähes kaikki mökin lähikohteet, samoin Hangon lukuisat rannat.
    Kyllä Suomen luonto on mahtava! 💚 Ollaan etuoikeutettuja! 👍👍👍
    Ps. Rapsutuksia Soktorille 🙌🏻

    1. Etuoikeutettuja todellakin olemme! Kaikille avoimet rannat ovat luksusta. Hangon rannat on jo itsellänikin ollut mielessä, kun siellä ei ehkä vielä ole samanlaista tungosta kuin lomakaudella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.